Sairaalareissuja ja tutkimuksia

Toukokuisen kolarin jälkeen kävimme kaikki jälkitarkastuksissa vakuutusyhtiömme sopimusairaalassa Prince Court Medical Centerissä, joka on Kuala Lumpurin keskustassa sijaisteva todella tasokas yksityissairaala. Palvelu oli todella laadukasta ja asiantuntevaa. Kasperilta kuvattiin rintakehä ja Tiialta lonkka murtumien poissulkemiseksi. Diagnooseina oli onneksi vain pehmytkudosvaurioita ja  saatiin mukaan pillereitä ja voiteita joka kipuun, kolotukseen ja tulehdusten ehkäisyyn. Minä sain laadukkaat polvituetkin kaupan päälle. Linnean Langkawilla otetut kuvat lääkärit tutkivat huolella ja totesivat ettei uusia kuvia tarvita ja tyttö voi mainiosti kaiken tapahtuneen jälkeen. Parempia uutisia ei olisi voitu saada ja todellakin suojelusenkelit oli meillä matkassa!

Prince Court Medical Center

No siinä sitten elämää jatkettiin normaaliin malliin kunnes Kasperin vointi alkoi huonontua äkillisesti hänen saatuaan epilepsiakohtauksen eräänä iltana ollessamme kotona. Mainittakoon tässä että Kasperilla on ollut noin 1,5 vuotta diagnoosina ns. rolandinen epilepsia, joka on hyvänlaatuinen epilepsian muoto. Sairaus on ilmennyt hänellä migreenikohtausten kaltaisina pahoinvointikohtauksina ja oksenteluna, mutta tajuttomuuskohtauksia, poissaolokohtauksia, kouristeluja tms. hänellä ei ole koskaan ollut. Tämä kohtaus, jonka hän täällä sai oli aivan uudenlainen ja todella pelottava. Hän alkoi yhtäkkiä huutamaan hereillä ollessaan aivan hysteerisesti silmät aivan kauhun vallassa, haroi paniikissa ympärilleen apua huutaen ikäänkuin jotain pelottavia hahmoja nähden, ei tunnistanut edes minua äidikseen eikä häneen saanut mitään kontaktia kohtauksen aikana. Pidin häntä sylissä ja rauhoittelin kunnes hän viimein alkoi palata ennalleen. Kouristelua tai tajuttomuutta hänellä ei ilmennyt kohtauksen aikana. Kohtauksen jälkeen hän alkoi oksentamaan ja oli loppuillan hyvin väsynyt ja poissaolevan oloinen. Soitin heti Suomeen hänen hoitavalle neurologilleen ja tulimme siihen tulokseen että hänen epilepsialääkitystään on nostettava, jotta hänen vointinsa ei huonone täällä olon aikana. Aloitimme uudella lääkitysannoksella jo samana iltana. Hoitava neurologi piti myös ehdottoman tärkeänä, että Kasperin päästä täytyy ottaa magneettikuva mahdollisten kolarin aiheuttamien vaurioiden havaitsemiseksi ja syy-yhteyden löytämiseksi epilepsian pahenemisen kanssa. Varasin ajan Prince Court Medical Centeriin neurologin tarkempiin tutkimuksiin ja saimme ajan parin päivän päähän.

Seuraavana päivänä Kasperille nousi korkea kuume, kurkku kipeytyi ja hänelle alkoi nousta todella ärhäkän näköistä urtikaria ihottumaa ympäri kehoa. Lisäksi hän kieltäytyi syömästä ja juomasta ja heti kun edes vähän vettä joi, oksensi samantien kaiken pois. Vointi meni nopeasti huonoksi tässä helteessä ja suurin huoli olikin kun ei enää mitkään lääkkeet pysyneet sisällä että mihin vointi kääntyy vielä sen myötä. Leevi ja Linnea olivat myös olleet kuumeessa joten ajattelin ensin että jospa se Kasperillakin pian ohi menee, hänellä kun on taipumus reagoida myös ihottumalla esim. infektioihin. Särkylääkkeillä yritin laskea kuumetta mutta vointi jatkoi huononemistaan seuraavanakin päivänä, ihottuma paheni edelleen ja nousi jo kasvoihin asti ja muuttui todella kipeäksi ja kosketusaraksi. Lähdin viimein illalla Kasperin kanssa ensiapupäivystykseen Prince Court Medical Centeriin, sillä en uskaltanut jäädä enää seuraamaan mitä yö toisi tullessaan, sen verran huonovointisen näköinen ja oloinen poika alkoi jo olla.

Tuskallisen taksimatkan jälkeen liikenneruuhkien läpi pääsimme viimein ensiapuun, jossa selvittelin epätoivoisesti viime päivien tilannetta ja Kasperin vointia sekä sairaushistoriaa useammallekin hoitajalle. Viimein kun päivystänyt lääkäri saapui paikalle, hän ei vaivautunut edes tutkimaan Kasperia vaan käski hoitajan vaan antaa särkylääkettä kuumeen laskemiseksi ja teki selväksi, että meillä ei ole mahdollista päästä osastolle koska sairaalapaikat ovat täynnä denguekuume epidemian vuoksi. Ensiavussa ei siis voitu ottaa edes minkäänlaisia verikokeita eikä laittaa lasta tippaan vaikka kuivumisen merkkejä oli jo havaittavissa ja pojan ihottuma oli selvästi jonkin allergisen reaktion aiheuttama. Meidän käskettiin lähteä etsimään paikkaa jostain toisesta sairaalasta vaikka kello läheni jo puolta yötä siinä vaiheessa. Vakuutusyhtiömme ehdotti meille toista sopimussairaalaa nimeltään Pantai Medical Center.

No siinä sitten lähdettiin uudelleen taksilla ajelemaan kivuliaan ja huonovointisen pojan kanssa. Siellä pääsimme taas ensiapuun odottelemaan päivystävää lääkäriä eikä edelleenkään verikokeita tai tippaa ollut tarjolla, koska ne ovat mahdollista vain osastohoidossa. Muutama tunti siellä kapealla sängyllä kahdelleen nuokuttiin ja odoteltiin apua. Lääkärin vastaus oli sama kuin edellisessä sairaalassa, kaikki osastopaikat täynnä denguekuumepotilaita. Saimme taas särkylääkettä ja pahoinvointilääkettä ja vieläpä tabletteina vaikka edellisetkään lääkkeet eivät olleet pysyneet sisällä oksentelun vuoksi. Lääkäri käski meidän mennä kotiin tai jatkaa sairaalan etsimistä. Olin todella järkyttynyt että miten voidaan laittaa siinä kunnossa olevan lapsen kanssa aamuyöllä kotiin ilman minkäänlaista ensiapulääkitystä allergisen reaktion pahenemisen varalle. Kasperilla on aiemminkin Suomessa ollessa jo ollut vakavan allergisen reaktion oireita eikä reaktion aiheuttajaa ole koskaan saatu selville. Tiesin siis jo kokemuksesta että kurkun turpoaminen ei olisi mikään mahdottomuus tuossa tilanteessa varsinkin kun ihottuma ei ole koskaan ollut niin ärhäkkänä kuin tuolloin. Oli todella pelottavaa kun apua ei tuntunut saavan millään vaikka kuinka yrität selittää tilanteen vakavuutta aiemman sairaushistorian perusteella.

Lähdimme siis seuraavaksi kotiin odottelemaan aamun valkenemista... Laitoin siinä vaiheessa kuvia Kasperin ihottumasta vakuutusyhtiömme hätäpalveluun ja saimme sieltä nopean vastauksen että välittömästi takaisin sairaalaan, sen verran pahalle tilanne heistäkin näytti. Vakuutusyhtiömme paikallinen yhteistyökumppani soitti ja kertoi järjestäneensä paikan Kasperille yksityisestä sairaalasta nimeltään Gleneagles Hospital. Helpottuneena tästä tiedosta otimme jälleen kerran taksin ja menimme kyseisen sairaalan ensiapuun. Kuinkas ollakaan, siellä oli sama virsi vastassa kuin edellisissäkin paikoissa, kaikki sairaalapaikat täynnä denguekuumepotilaita ja eikä heillä ollut mitään tietoa vakuutusyhtiön järjestämästä paikasta. Siinä vaiheessa alkoi jo usko loppumaan ja suoraan sanottuna hermo menemään meidän pompotteluun. Onneksi päivystävä lääkäri otti huoleni viimein tosissaan ja lupasi ottaa yhteyttä Prince Court Medical Centeriin ja järjestää meille paikan sieltä koska Kasperin neurologiset jatkotutkimukset olisivat jokatapauksessa siellä seuraavana päivänä.

Palasimme siis takaisin lähtöpisteeseen ja viimeinkin melkein vuorokauden eestaas ajelun ja pompottelun jälkeen saimme asiantuntevaa apua ja hoitoa. Kasper laitettiin heti tippaan ja tällä kertaa päivystävä lääkäri oli todella huolissaan Kasperin ihottumasta. Kasperilla epäiltiin epilepsialääkkeen noston aiheuttamaa Stevens Johnson oireyhtymää ja hänelle pidettiin teho-osastopaikkaa valmiina mikäli vointi heikkenee äkillisesti. Hänelle aloitettiin vahva kortisonikuuri ja allergialääkitys. Vointi lähti onneksi nopeasti kohenemaan lääkityksen myötä. Pääsimme ensiavusta lastenosastolle, jossa vietimme seuraavat kaksi päivää.

Lastenosasto oli kuin viiden tähden hotelli huonepalvelulla. Jokaisella potilaalla on oma hotellihuoneen kaltainen huone, jossa taulu-tv, oma vessa ja suihku yms mukavuudet ja lisäksi jokaisen ruoan sai valita oikein ruokalistalta. Myös mukana oleva vanhempi sai tilata omat ruoat listalta. Ruoka oli oikein hyvää ja terveellistä. Hoitajat ja lääkärit olivat todella ystävällisiä ja asiantuntevia ja saimme erittäin hyvää hoitoa. Sairaala oli todella siisti ja siivoojat kävivät joka päivä siivoamassa huoneemme.

Osastolla Kasperia hoisivat sekä neurologi että allergialääkäri. Molemmat lääkärit puhuivat hyvää englantia ja heidän kanssaan oli helppo keskustella Kasperin sairaushistoriasta ja olemassaolevista lääkityksistä. Kasperille tehtiin pään magneettikuvaus MRI ja lisäksi vielä aivosähkökäyrä EEG. Sain olla mukana molemmissa tutkimuksissa ja se oli hyvä oppimiskokemus ammatillisesti. Kasper halusi tietää hyvin tarkkaan mitä tehdään ja miksi niin tulipa hyvä kertaus itsellekin kun selitin lapselle tehtävät tutkimukset. Laitteet ja toimitilat olivat huippuluokkaa. Hoitajat olivat osastolla sairaalan vaatteissa mutta molemmissa tutkimuksissa kaikki hoitajat olivat omissa vaatteissaan eli muslimien uskontoon kuuluvissa peittävissä vaatteissa. Kiinnitin huomiota myös aseptiikkaan ja siinä löytyi kyllä sairaalan siisteydestä huolimatta paljon puutteita. Esimerkiksi käsidesiä ei ollut osaston huoneessa ja kun hoitajat esimerkiksi laittoivat huoneessa Kasperille kanyylia suoneen niin yksikään hoitajista ei edes pessyt käsiään ja kävivät välillä huoneestakin poissa lisätarvikkeita hakemassa. Käsidesiä ei näkynyt kanyylitarvikkeiden joukossakaan ja siitä sitten vaan kanyylia suoneen välillä sormella suonta etsien... Mutta tämä oli kuitenkin Langkawin kunnalliseen sairaalaan verrattuna pikkujuttuja.  

Lopputuloksena tästä sairaalahässäkästä Kasperin ihottuma saatiin rauhoittumaan ja poika toipui kaiken kaikkiaan hyvin. Pään MRI oli onneksi täysin normaali ja kolarin aiheuttamia vammoja ei ollut. EEG:ssä oli nähtävissä lieviä epileptisiä muutoksia mutta lääkelisäyksiä ei uskallettu täällä lähteä enää kokeilemaan allergisen reaktion vuoksi. Epilepsialääkityksen epätasapainon aiheuttamat oireilut veivät aikansa tasaantua mutta uutta epilepsiakohtausta ei ole onneksi tullut ja Suomessa jatkuu tutkimukset oman hoitavan neurologin kanssa. Kasperin vointi ei edelleenkään kestä kovin paljoa tätä paahtavaa kuumuutta ja pahoinvointia esiintyy helposti kuumuudesta johtuen. Mutta hyvin on poitsu silti jaksanut muiden mukana touhuta ja riehua. 

Nyt ollaan kuitenkin kaikki onneksi terveenä ja toivottavasti tilanne pysyykin niin, että pääsemme turvallisesti takaisin Suomeen. Täytyy vaan todeta, että kyllä meillä suomalaisilla on asiat todella hyvin, jos nyt ei vaikka heti ensimmäiselllä soitolla sinne terveyskeskuksen lääkäriin pääsekkään...

- Sanna-

Työharjoittelusta tarkemmin

Orpokodin vastapäätä moottoritien toisella puolella on mm. Ferrarin liike

Nyt kun ollaan jo harjoittelun loppusuoralla niin on ehkä hyvä kertoilla jotain meidän varsinaisesta harjoittelusta jonka vuoksi tänne alunperin ollaan tultu :) Kyseessä on siis opintoohjelmaamme kuuluva perhetyön harjoittelu jota täällä parhaillaan suoritamme orpokodissa.

Meillä oli paljon suunnitelmia harjoittelumme varalle mutta varsinainen toteutus on osoittautunut todella haasteelliseksi. Ensinnäkin orpokodin arki on todella tarkkaan ohjelmoitu ja pojat ovat aamusta iltaan erilaisilla oppitunneilla joko koulussa tai orpokodilla, varsinaista vapaa aikaa heillä ei ole juuri lainkaan. Se aika mitä he ovat vapaana oppitunneilta heidän täytyy tehdä kotitehtäviä tai jokaiselle jaettuja taloustöitä. Illalla heillä on noin tunnin verran aikaa ennen iltaruokaa leikkiä tai pelata esim. jalkapalloa. Tähän tiukkaan aikatauluun ollaan sit yritetty päästä jotenkin mukaan...

CPR harjoituksia tyynyillä! :D

Ensimmäisenä päivänä kun saavuimme orpokodille saimme lyhyen esittelyn johtajan puolesta orpokodin arkeen ja toimintaan. Sen jälkeen ollaankin sitten oltu omillamme ja yritetty olla avuksi vähän milloin missäkin, paikkailtu poikien haavoja, auteltu kotiläksyissä jne. Orpokodin johtaja ja muu henkilökunta on ollut jatkuvasti hyvin kiireistä ja kiinni palavereissa niin on ollut todella haastavaa saada neuvoa keneltäkään. Onneksemme meillä on ollut työkavereina ihania vapaaehtoistyöntekijöitä mm. Sri Lankasta, Intiasta, Kanadasta, Pakistanista, Kiinasta ja Uudesta-Seelannista. Poikien kanssa kielimuuri on ollut haastava sillä heidän englanninkielen taitonsa vaihtelee suuresti ja keskusteluissa on luovat keinot tullut tarpeeseen, varsinkin kun on yritetty opastaa terveydenhuoltoon liittyviä asioita. Meidän lapset ja orpokodin pojat ovat ystävystyneet yllättävän hyvin ja yhteiset leikit ovat sujuneet vaikka yhteistä kieltä ei olekaan :)   

hengityksen tunnustelemista harjoitellaan

kynsienleikkausta

Saimme kesäkuussa viimein orpokodin johtajan neuvotteluun kanssamme harjoitteluumme liittyvistä asioista. Hän antoi meille tehtäväksi kouluttaa 6 koulumenestykseltään parasta poikaa ensiavun ammattilaisiksi siten että he osaisivat kouluttaa edelleen loput pojat Suomeen lähtömme jälkeen. Melkoisen haasteen eteen siis jouduimme, sillä emme ole itsekään vielä täysin ammattilaisia, varsinkin kun englanniksi on opetettava ja vieläpä kielimuurin kanssa... Mutta otettiin haaste vastaan ja ollaan nyt reilun kuukauden verran poikien kanssa ahkerasti ensiaputaitoja treenailtu :) Onpahan tullut urakalla kertailtua ensiaputaitoja ja alan englannikielistä sanastoa. Teimme pojille kattavan englanninkielisen materiaalin ensiapuasioista, jota sitten ollaan tunneilla käyty läpi käytännönharjoitusten kera. Jos on alan sanasto ollut itsellekin hieman vieraampaa ollut niin voitte varmaan arvata miten tuttua se on pojille... Kielimuuri alkaa jo ruumiinosien tuntemuksesta... Ollaan nyt menossa kurssimme loppusuoralla ja pidimme pojille ensiavun kirjallisen kokeen tällä viikolla. Tulokset olivat osittain aika heikolla hapella kirjallisessa muodossa, toivottavasti käytännön harjoitukset ja koe tuottavat hieman parempaa tulosta...Innokkaita oppilaita he ovat olleet ja ahkerasti tunneilla osallistuneet :) Vielä parin viikon rutistus käytännön harjoituksia edessä ryhmätöiden ja poikien pitämien esitelmien muodossa niin toivottavasti tuottaa tulosta paremmin...

Ensiapukurssin lisäksi olemme pitäneet kaikille pojille mm. Dental Hygiene ja Personal Hygiene viikot, jolloin ohjasimme heitä suuhygieniaan ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvissä asioissa, niissäkin luovia menetelmiä apuna käyttäen ja ryhmätöinä harjoitellen. Toimme mukanamme Suomesta hammasharjoja ja hammastahnoja, jotka saimme lahjoituksina parilta ystävälliseltä taholta :) Pojat olivat hyvin tyytyväisiä ja esittelivät meille innolla hampaiden harjaamistaitojaan, joissa sitten riittikin korjailtavaa... Poikien hampaat ovat aika kamalassa kunnossa ja hygieniaan liittyvät asiat ovat isommillakin lapsilla osittain täysin hakusessa. Varsinkin pienempiä poikia saimme hyvin innostettua hampaiden harjaukseen ja he ovat ihania kun tulevat päivittäin kertomaan miten hyvin ovat muistaneet harjata hampaansa :)

Pojat opettavat toisilleen henkilökohtaista 

hygieniaa

Orpokodin henkilökunnan toiveesta pitämämme kurssit ja siihen hankitut hygienia yms. tarvikkeet on rahoitettu yhdessä keräämillämme rahoilla ja ostamme lopuilla rahoilla vielä kattavat ensiapu- ja hygieniatarvikevarastot orpokodille. Pidämme pojille vielä viimeisenä päivänä kakkukestit kiitoksena yhteisestä kesästä. Iso kiitos vielä kerran kaikille keräykseen osallistuneille, orpokodin porukka on ollut lahjoituksista hyvin kiitollisia ja ne ovat heille hyvin tarpeellisia :)

Oppituntien aikana omat lapsukaiset keksii millon mitäkin

Kaiken kaikkiaan jos tätä kesää ajattelee ammatilliselta kannalta niin varmasti Suomessa ollessamme olisimme varmasti ammatillisesti oppineet paljon enemmän ja täällä on todella huomannut harjoittelun ohjaajan merkityksen, varsinkin kun sellainen puuttuu kokonaan. Kukaan ei ole seuraamassa toimintaamme, antamassa palautetta, kertomassa miten asioita pitäisi tehdä oikein jne. Oman kokemuksemme perusteella emme suosittele orpokotia hoitotyön opiskelijan harjoittelupaikaksi jos ammatillisesti haluaa oppia paljon hoitotyön näkökulmasta. Sosiaali- tai liikuntapuolen harjoittelijalle paikka on varmasti paljon antoisampi kun voi järjestää pojille kaikenlaisia sosiaalisia ja liikunnallisia aktiviteetteja. Kokemuksia hoitotyön näkökulmasta olemme haalineet kyllä enemmän kuin tarpeeksi omien lastemme kanssa tässä reissussa ja sairaalat on tulleet tutuksi useampaan otteeseen. Kirjoittelemme niistä tarkemmin toisessa postauksessa. Kaikki ollaan kuitenkin nyt kunnossa ja terveenä ja toivottavasti loppuaika menee ilman sairasteluita... Monenlaisia unohtumattomia kokemuksia olemme kuitenkin tämän kesän aikana kokeneet ja nämä kokemukset ovat avanneet silmiämme monella eri tapaa, josta on varmasti myös tulevassa työelämässä paljon hyötyä. Ja onhan tämä täysin erilaisessa kulttuurissa eläminen ja siihen sopeutuminen lasten kanssa ollut erikoinen kokemus ja opettanut meille ihan jo elämää itsessään.

Ryhmätöitä henkilökohtaisesta hygieniasta :)

Vielä muutama sana siihen että millaista on olla omien lasten kanssa harjoittelussa niin että lapset ovat mukana töissä? Suoraan sanottuna: TODELLA haastavaa, ei suositella kokeiltavaksi ilman lastenhoitajaa! Tämä jatkuva kuumuus on ollut lapsille hankalaa ja tuskastuvat helposti hikoillessaan päivän orpokodin ei-ilmastoiduissa tiloissa jossa aikuisellakin on olemista kun hiki virtaa solkenaan vaikka vaan paikallaan istuisi. Omien lasten tappeluja on siis selvitelty päivittäin ja haastavia tilanteita riittänyt... Mutta onpahan perhetyön harjoittelua ainakin ollut koko reissu kun 24/7 lasten kanssa ilman hetkenkään taukoa... Paljon on siis opittu omistakin lapsista ja kärsivällisyyttä harjoiteltu äitinä ollessa urakalla :) Saattaapi olla mummilat ja ystävät oikein kysyttyjä vierailukohteita lapsukaisille kunhan täältä kotiudutaan, tarttee nää mammat vähän hengähdystaukoa ihan suoraan suomeksi sanottuna! Mutta kaiken kaikkiaan täytyy suuri tunnustus lapsukaisille antaa että miten reippaita reissaajia ovat olleet ja sopeutuneet tänne yllättävän hyvin.

Kasperin synttärijuhlia orpokodilla

Tässäpä oli siis pienimuotoinen yhteenveto tähän astisesta harjoittelustamme...  Annetaan mielellämme neuvoja ja ohjeita jos joku harjoittelua Aasiaan päin suunnittelee :)

-Sanna ja Tiia-

haavanhoitoa

Innokkaita oppilaita!

Kolmioliina-harjoituksia :D

haavan puhdistusta

Orpokodilla on useita eri tapahtumia, yksi niistä oli Googlen järjestämä toimintapäivä

Meiän hoodit, mutainen joensuu

Petronas Twin tower

Asustellaan siis Petaling Jayassa, joka on Kuala Lumpurin (KL) esikaupunkialuetta. Kuala Lumpurin keskustaan pääsee kätevästi taksilla tai junalla alle puolessa tunnissa. Osataan jo liikkua melko näppärästi täällä pilvenpiirtäjien keskellä, eikä enää kovin usein olla hukassa!

näköalat kodin ikkunasta

Pakko tunnustaa, että alettiin nyt vasta tarkemmin tutustua Kuala Lumpuriin netin kautta ja löydettiin hauska tieto kaupungin nimestä. Kaupunki on perustettu Gombak- ja Klang-jokien yhtymäkohtaan ja se on nimetty mutaiseksi joensuuksi, joka on malaijiksi Kuala Lumpur. Joensuulaiset mutaisessa joensuussa siis! :)

Kuala Lumpur

Pavilion

Kuala Lumpurissa on asukkaita esikaupunkeineen 7,2 miljoonaa. Onhan tämä ihmisvilinä vähän erilaista Joensuun katuihin verrattuna, mutta nopeasti tähän on tottunut. Liikenne on aivan päätöntä, eikä lähes missään ole kävelyteitä saati suojateitä tai liikennevaloja jalankulkijoille, eikä jalankulkijoita väistetä missään. Kävellen ollaan ahkerasti paljon kuljettu ja lapsetkin osaavat olla liikenteessä jo ihmeen varovaisia. Nuorin matkalainen (Linnea) on sen verran kaupungistunut jo, ettei neiti voi edes kävellä hiekkatiellä tai jos on märkä katu.

Kuala Lumpur on vilkas matkailukapunki ja turisteja näkyykin paljon katukuvassa. Kaupungista löytyy useita kauppakeskuksia ja paikka on kyllä oikein shoppailijan paratiisi. Hintatasoltaan lähes kaikki on edullisempaa kuin Suomessa, joka ei varmasti yllätä ketään. :D Saa nähdä miten saadaan kamat kasaan kunhan kotiinlähtö koittaa.

Petronas Tower on Kuala Lumpurin tunnetuin nähtävyys. Ne auttaa hieman myös jos ei aina ole ihan kartalla siitä missä on, towersit näkyy kauas!


Batu Caves

Batu Caves on hindujen pyhäpaikka, jonne on matkaa KL:sta n. 13km. Käytiin kesäkuussa katsastamassa luolat ja olihan ne hienot! Batu Caves koostuu useista kalkkikivikallion luolista ja niitä yhdistävistä käytävistä. Luolat koostuu kymmenestä hindutemppelistä, joilla kaikilla on oma tarinansa. 300 rappusta oli kiivettävänä ja Linneaa selässä raahatessa voin kertoa, että tuli ihan lämmin. Alueella oli paljon apinoita, joiden agressivisuudesta varoiteltiin meitä etukäteen. Turistit ruokkii niitä, joten apinoista on tullut röyhkeitä. Kerran meinattiin joutua Linnean kanssa apinan hyökkäyksen kohteeksi, mutta selvittiin onneksi pistämällä vähän vauhtia kiipeilyyn. Ylhäältä oli hienot näkymät ja koko reissu kokemisen arvoinen, kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt missään vastaavassa.

vielä muutama rappunen!

apinoita :D

tällä porukalla oltiin liikenteessä :)

 

Kauppakeskuksen sisälle rakennettu huvipuisto

Berjaya Times Square Theme Park

Kävästiin viikonloppuna Times Squaren teemapuistossa lauantaina. Huvipuisto on rakennettu kauppakeskuksen sisälle. Puisto oli hieman pettymys. Hienoimmista laitteista suurinosa oli suljettu ja Kasper ei pituutensa puolesta päässyt, kuin pienimpien laitteisiin, jotka ei tietenkään ollut ihan 7-vuotiaan ukkelin mieleen, mutta joihinkin kuitenkin. Hauskaa lapsukaisilla kuitenkin oli ja Leevin kanssa käytiin pyörimässä muutamassa hurjemmassa laitteessa, yhdessä laitteessa saatiin privaatti kyyti, kun ei ollut ketään muita koko laitteessa. Koko puisto ylipäätään oli kovin tyhjä, vain muutamia ihmisiä meidän lisäksi. Uskaltauduin yksin testaamaan vuoristoradankin, oli aikamoinen kieputus, mutta olipas kyllä hauska. Särkänniemen tornadon tyyppinen vuoristorata, mutta pidempi ja vielä enemmän pyörivä.Useampi tunti saatiin vietettyä ja hyvä fiilis kaikille reissusta jäi kaikesta huolimatta.

innokkaat huvipuistoilijat

junailemassa

Reissu etenee tällä hetkellä oikein mukavasti, reilun kolmen viikon päästä pitäisi alkaa jo pakkailemaan kamoja ja suunnata takaisin Suomeen. Nyt on saavutettu se vaihe, kun alkaa tulla haikea fiilis siitä, että pitäisi kotiin täältä lähteä. Onneksi on vielä kuitenkin muutama viikko aikaa ja mukavia suunnitelmia vielä edessä päin.

Asunnosta

Hengissä ollaan täällä savusumuisessa Kuala Lumpurissa vaikka meistä ei olekaan kuulunut hetkeen, pahoittelumme jälleen kerran! On vienyt hektinen arki ja lasten sairastelut totaalisesti mehut näistä mammoista niin illalla kun saa lapset unille niin vie nukkumatti mennessään...

Mistähän sitä edes aloittaisi kirjoittamaan... No jos vaikka ensin tästä meidän kämpästä jos aikajärjestyksessä aletaan tapahtumia kertaamaan :) Elikkäs löysimme asunnon työkaverimme ystävällisellä avustuksella orpokodin läheisyydestä, kävelymatkan päästä. Alueen nimi on Petaling Jaya. Asunto on valmiiksi kalustettu (kalusteiden kunto ei tosin kovin mahtava mutta toimivat) ja talon nimi on Millenium Square Condonium. Talo sijaitsee aivan Asia Jaya juna-aseman vieressä joten kulkuyhteydet keskustaan ja esim lentokentälle ovat loistavat, ydinkeskustaan pääsee 10-15 minuutissa junalla.

Asunnossa on 3 huonetta ja lisäksi keittiö ja olohuone. Vessa+suihku 2 kpl. Talossa on 21 kerrosta ja meidän koti on 11. kerroksessa. Asuntoihin pääsee vain vartioinnin kautta, jossa tulee esittää kulkulupa. Asukkailla omat henk koht kulkuluvat ja vierailijoilla täytyy olla joko oma vierailijalupa tai sitten asukkaan olla mukana joka kerta sisään kirjautuessa. Tiukat säännöt on, mutta se on vaan hyvä niin on turvallinen olo täällä lintukodossa lasten kanssa :) Huippu uima-allas, pieni ilmastoimaton kuntosali, sulkapallokenttä ja lasten leikkikenttä löytyy 2. kerroksesta. Lapset aivan innoissaan uima-altaasta ja äiditkin kun aina millon sinne asti ehditään. Muita palveluita ei olla vielä testattu. Talon alakerrassa on edullinen laajan ruokavalikoiman omaava ravintola, jossa alkuun tuli käytyä aika usein syömässä mutta nyt on siirrytty kokkailemaan itse kotona niin saa lapsetkin syömään jotain muuta, kuin hampurilaisia, ranskalaisia tai pizzaa.

Asunto saatiin vuokrattua ystävien kautta alakerran ravintolan omistajalta ja oltiin onnekkaita siinä, että saatiin edes vuokrattua kahdeksi kuukaudeksi, kun yleensä vuokraavat vain pidemmäksi aikaa. Vuokra koko asunnosta on kuukaudessa n. 600e, sisältäen nettiyhteyden. Vedestä ja sähköstä joudutaan vielä erikseen maksamaan ja jännityksellä odotellaan mitä ne tulee olemaan. Takuuvuokraa maksettiin 200e. Hinnat ei siis ole ihan halvimmasta päästä, mutta näistä palveluista ja sijainnista mielellään maksaakin. Hyvin ollaan asunnossa viihdytty, eikä liskojakaan ole nähty kuin pari korkeasta sijainnista johtuen! ;) Jotakin torakan tyyppisiä nurkissa vilisee ja muurahaiset hyökkää aina, jos ruoan murunenkaan jää pöydälle, mutta toimeen tullaan niitten kanssa.

Kolarissa Langkawilla

Krabille Thaimaaseen päädyttiin pohdintojen jälkeen. Krabilla Aonang oli kulkukoirien valtaama paikka ja biitsi oli todella roskainen. Hyvä esimerkki siitä mitä turismi pahimmillaan voi saada aikaan. Ensimmäisenä iltana Krabilla istuskeltiin Sannan kanssa bungalowin terassilla lasten ollessa nukkumassa. Joku kulkukoira löyttäytyi meidän seuraan ja kävi oven eteen nukkumaan, eikä meinattu uskaltaa mennä sisälle ennen, kuin koira lähtisi. Koira ei kuitenkaan pitänyt kiirettä, joten oli vaan rohkeasti mentävä sisälle, vähän se murisi meille, mutta jäi yöksi pitämään vahtia ovelle. Samaan aikaan kuultiin myös Thaimaan vallankaappauksesta ja yöllisestä ulkonaliikkumiskiellosta. Ei siis liian tylsäksi meidän reissut päässyt käymään..

Seuraava päivä mietiskeltiin mitä tehtäisiin, kun Krabi ei tehnyt vaikutusta. Päädyttiin jatkamaan matkaa Raileylle pitkähäntäveneellä seuraavana aamuna. Aonangilla oltiin siis kaksi yötä. Railaylle saavuttuamme seikkailtiin rinkkojen ja lasten kanssa paikasta toiseen etsien majoitusta, välillä jo taas veneellä paikkaa vaihtaen. Lopulta löytyi majoitus ja lapset saivat toivomansa uima-altaan, joka oli illasta humalaisten brittituristien valtaama. Railaylla mietiskeltiin taas, että kyllä se Langkawi oli näistä vaihtoehdoista paras ja päätettiin olla pari yötä siellä Raileylla ja suunnata takaisin Langkawille loppulomaksi. Matkan pituus oli tällä kertaa tiedossa, joten asennoiduttiin matkustamaan koko päivä.

Kuudelta aamulla lähti pitkähäntävene kohti Aonangia, josta lähti pikkubussi kohti Satunia, josta taas otettiin lautta Langkawille. Bussimatka kesti noin kuusi tuntia ja lautta tunnin. Langkawille päästyämme oltiin kovin iloisia siitä, että päästiin pois Thaimaasta ja löydettiin heti sopivan kokoinen taksi. Taksikuski oli satamassa sisällä tarjoamassa kyytiä ja hyvä hintakin saatiin sovittua, joten mehän otettiin se!

Istahdettiin taksin kyytiin ja ehdittiin ajaa noin kymmenen minuuttia, kun risteysalueella vasemmalta kaartoi eteemme rekka ja taksi ajoi suoraan päin sitä.

Ensimmäinen ajatus oli, kun tajusi että nyt kolahtaa, että tässäkö se elämä nyt sitten oli. Apukuskin paikka ruhjoutui täysin kolarissa ja lasinsiruja oli kaikkialla. Näin poikien olevan pystyssä ja alkavan itkemään kauhusta, mutta Linneaa ei näkynyt missään, nousin ylös ja näin Linnean makaamassa kippurassa taksin lattialla ihan hiljaa. Nostin Linnean ylös lattialta ja Sanna auttoi pojat ja pääsimme pois taksista.

Paikalle kerääntyi paljon ihmisiä ja saatiin monen pyynnön jälkeen joku soittamaan apua. Linnea oli tajuissaan ja vastaili vielä kun jotain kyseli, mutta sitten alkoi oksentamaan todella paljon. Aluksi pelotti, että oksentaako verta, mutta ei onneksi. Oksentelu jatkui todella voimakkaana ja yhtäkkiä Linnea meni elottomaksi. Aloin paniikissa huutamaan, että hän ei hengitä enää. Sanna ja pojat meni myös ihan paniikkiin ja ambulanssi jumitti ruuhkassa, mutta oli jo näkyvissä. Linnea virkosi melko nopeasti ja ambulanssi pääsi vihdoin apuun. Sairaala oli onneksi lähellä ja Linnea pääsi hoitoon. Ensiavussa Linnea nukahteli ja oksenteli, mutta jaksoi myös välillä laulaa Tuiki, tuiki tähtöstä. Lääkäri määräsi pään CT- kuviin ja koko vartalon röntgeniin. Siitä alkoi elämäni pisimmät hetket, tulosten odottaminen. CT- kuvista kävi ilmi turvotusta, eli ilmeisesti painetta otsan alueella ja pientä vuotoa. Linnea oli kuitenkin tajuissaan ja kaikki raajat liikkui, joten hänet voitiin siirtää lastenosastolle jatkohoitoon.

Sairaalassa oltiin kaksi yötä. Välillä oli kovin avuton olo, lääkärit olivat ainuita jotka puhuivat hyvin englantia. Kerran yöllä Linnea alkoi hengittää todella nopeasti ja pulssi kiihtyi, hoitajalle koitin selittää tilannetta, mutta hän ei aluksi ottanut todesta, kun ei ilmeisesti ymmärtänyt mitä tarkoitin. Vieressä oli isä lapsensa kanssa sairaalassa ja mies tulkkasi hoitajalle tilanteen ja saatiin apua. Turvotukset muuttivat päivittäin muotoaan, mutta neiti alkoi toipua ja päästiin pois sairaalasta. Meillä oli lauantaille varattu lennot, joten oli muutama päivä aikaa toipua. Jäätiin majailemaan sairaalan lähelle, jos jonkun voinnissa olisi tullut muutoksia, olisi sairaala ollut äärellään.

Kuala Lumpurissa päästiin vakuutusyhtiön sopimuslääkäriin. Sairaala oli Prince Court Medical Centre, todella hieno yksityinen sairaala. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kenelläkään ei ollut mitään vakavaa ja Linnea pääsi vielä neurologin tutkimuksiin. Neurologi tutki kuvat ja tytön perusteellisesti ja kertoi kaiken olevan kunnossa. Heinäkuun alussa neurologi haluaa vielä nähdä Linnean, jolloin turvotukset ja muut pitäisi olla laskenut. Tällä hetkellä neiti voi hyvin, eikä ole muuta, kuin muutamia mustelmia jäljellä kolarista.

Lähipäivinä kirjoitellaan lisää. Elämä on alkanut rullaamaan hyvin tällää, kun saatiin asunto ja kaikki voi hyvin.


Tiia & Sanna

Kolme maata kahdessa viikossa

On vauhtia riittänyt tällä rymyryhmällä sillä mietittiin just että vaikka ollaan oltu reissussa vasta vajaat kaksi viikkoa niin ollaan jo ehditty reissaamaan kolmessa eri maassa: ekana Singapore, sit Malesia päästä päähän ja nyt vielä Thaimaassa :) ja siinä sivussa kuitenkin viikko ehditty töitäkin tekemään :)

Turvallisesti siis saavuttu Thaimaan puolelle ja Krabin kautta Aonang biitsille. Oli taas fiksu valinta halpamatkalaisilla valita halvin vaihtoehto ja viettää koko päivä matkustaen...Ensin mentiin pakettiautolla satamaan, siitä sit lautalla Thaimaan puolelle ja Thaimaan puolella taas matkaa jatkettiin bussilla ja sitten loppumatka lava-autolla ja taksilla kunnes viimein saavuttiin Aonang beachille. Otti aika koville matka kun ei päästy syömään kunnolla missään vaan vedeltiin koko matka jotain suolakeksejä jne. Oli hieman nälkäistä porukkaa perille päästyä! Majoitukseksi löysimme kivan bungalowin rannan läheisyydestä ja paikassa on myös hyvä ravintola josta saimme aivan loistavat ruoat jättimäiseen nälkäämme! Ei ees kuvia voitu ottaa kun piti päästä syömään heti :)

Tähän samaan paikkaan meinattiin asettua seuraavaksi viikoksi niin voi hetken hengähtää ja ihan vaan olla. Lapset olivat kovin onnellisia omasta puhtaasta vessasta ja lämpimästä suihkusta :) Lähialueen majoitustarjontaa kävin kyselemässä ja tähän saatiin paras tarjouskin. Ehdin jo sillä pienellä matkalla saada melkein sydänkohtauksen kun ensin joku limainen iso sammakko hyppäsi suoraan jalalleni ja siitä toivuttuani kadun varrella makaillut koira päätti puraista minua jalkaan! Ei onneksi mennyt iho rikki. Ja onneksi ei ollu lapset mukana.

Nyt otamme sihijuomat pitkän päivän päätteeksi kun lapsukaiset viimeinkin unilla. Ja aamulla tsekkailemaan biitsitarjonta! :)

-Sanna-

Bussia odotellaan Satunissa

Kodikas pikkubungalowimme

Jos pari juomaa kaksin käsin :)

Tiian synttärit

Aamulla sain vähän aamiaista vuoteeseen ja herätyksen Paljon onnea vain -laulun muodossa, ihana meidän reissujengi! Olin kyllä jo herännyt ennen muita, mutta ei kerrota kenellekkään. Pojille se oli niin tärkeää ja Sanna oli juossut pitkin Langkawia etsimässä aamiaista ja melkein kaikki paikat oli vielä kiinni silloin! :)

Aamupalalle lähdettiin läheiseen rantabaariin. Päivä oli oikein kuuma ja aurinkoinen heti aamusta alkaen, mitäpä siis muutakaan olisimme tehneet, kuin menneet biitsille. Biitsillä viihdyttiin vähän liian kauan, kun yksi jos toinenkin punoitti päivän päätteeksi. Mutta kylläpä nautittiin siellä olostamme musiikkia kuunnellen ja hengaillen. Illasta mentiin vähän hienompaan paikkaan illalliselle ja tietenkin piti ottaa myös jälkiruoat synttäreiden kunniaksi!

Ei kyllä parempaa paikkaa synttärijuhlille voisi olla! Hieno päivä kaikkineen, vaikka lapsukaisia vähän kiukuttaa välillä! :)

Varattiin myös menomatkat Krabille. Arvottiin Krabin ja Koh Lipen välillä, mutta päädyttiin Krabiin, katsotaan miten käy. Krabille siksi, koska siitä on helppo käydä pikkusaarilla ja palveluissa enemmän tarjontaa, kuin Lipellä. Aamulla starttaa taksi tästä motellilta 7.30, viereisessä huoneessa joku yrjöilee ahkeraan ja seinät on kuin paperia. Josko hetken saataisi nukuttua ja säästyttäisi itse taudeilta ainakin matkan ajan!