11 yötä lähtöön!

Enää 11 yötä lähtöön! Ei tätä vieläkään tajua, että se on näin lähellä ja että oikeasti ollaan johonkin lähdössä. Jännitystä hieman ilmassa, että mitähän kaikkea tässä vielä ehtii tapahtua ennen kun päästään matkaan. Molemmat pojat ovat saaneet tässä kuukauden sisällä sellaiset allergiset reaktiot, että on jouduttu käyttämään päivystyksessä. Leevi selvisi melko helpolla reaktiostaan, mutta Kasper kärsii parhaillaan pahasta ihottumasta ja kuumettakin on. Leevi ja Linnea sairasteli kuumetaudit pääsiäisenä, samoin Sanna. Sannalla tauti jatkuu edelleen.

Linnea on kahtena edellisenä yönä oksentanut, ilmeisesti suun kautta otettavan lavantautirokotteen takia. Lääke oli enterokapselina, joka olisi pitänyt nielaista kokonaisena, mutta mitenpäs tuollainen 3-vuotias sen osaisi nielaista. Heti kun kapselin suuhunsa sai, puraisi sitä. Teho jää myös aika olemattomaksi, joten katsoin parhaaksi jättää kuurin siihen. Olisi pitänyt ottaa kolme kapselia yhteensä, joka toinen päivä. Alle 5-vuotiaille on lavantautirokote rokotemuodossa, mutta sitä ei ole saatavilla Suomessa tällä hetkellä lainkaan, joten ei ollut muuta vaihtoehtoja, kuin kokeilla kapselina.

Mulla lohkesi hammas ja jouduin sitä käydä paikkailemassa ja keskiviikkona joudun vielä uudestaan menemään toisen hampaan takia. Onneksi ajat julkiselle puolelle järjestyi näin nopeasti, tässä konkurssissa ei olisi varaa mennä enää yksityiselle hammaslääkärille!

Meidän passeja myös odotellaan vielä, pitäisi tosin tällä viikolla niiden tulla. Eilen saatiin kuitenkin varattua majoitus ensimmäiselle viikolle Malesiasta. Majaillaan hotellissa, jonka pitäisi olla lähellä orpokotia. Nyt pitäisi tehdä ilmoitusta ulkoministeriöön, löytää majoitus pariksi yöksi Singaporesta, varata junaliput Joensuusta Helsinkiin, käydä ostamassa kaikki lääkkeet matkaan, Kelalta pitäisi saada päätöksiä ja ja ja... Onhan tässä vielä aikaa! ;) Tällä viikolla olisi ollut harjoitteluun kuuluva klinikkaviikko, mutta lasten sairasteluiden ja hampaiden paikkailuiden takia ne nyt jää välistä, tehdään ne tunnit sitten harjoittelussa.

Karelia-ammattikorkeakoulu

Tähän väliin olisi hyvä esitellä vähän meidän koulua. Koulun tuki ja apuraha mahdollistaa meille tämän reissun. Opiskelemme siis Karelia-ammattikorkeakoulussa Joensuussa. Karelia-ammattikorkekoulu jakautuu neljään eri keskukseen..

Biotalouden keskuksessa Sirkkalassa ovat seuraavat koulutusohjelmat:

• Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma
• Metsätalouden koulutusohjelma
• Ympäristöteknologian koulutusohjelma
• Ympäristöteknologian koulutusohjelma, kestävä energiatalous (YAMK)

Liiketalouden ja tekniikan keskuksessa Wärtsilä-kampuksella voi opiskella seuraavissa koulutusohjelmissa:

• Degree Programme in International Business
• Kone- ja tuotantotekniikan koulutus
• Liiketalouden koulutus
• Rakennustekniikan koulutus
• Sähkötekniikan koulutus
• Talotekniikan koulutus
• Tietojenkäsittelyn koulutus
• Tietotekniikan koulutus
• Teknologiaosaamisen johtamisen koulutus (YAMK)

Luovan talouden keskuksella Tiedepuistolla ja Sirkkalassa voi opiskella:

• Degree Programme in Design
• Matkailun koulutusohjelma
• Muotoilun koulutusohjelma
• Musiikin koulutusohjelma
• Viestinnän koulutusohjelma

Meidän kampuksella Sosiaali- ja terveysalan keskuksella Tikkarinteellä voi opiskella näitä:

• Bioanalytiikan koulutusohjelma
• Fysioterapian koulutusohjelma
• Hoitotyön koulutusohjelma – sairaanhoitaja
• Hoitotyön koulutusohjelma – terveydenhoitaja
• Sosiaalialan koulutusohjelma
• Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelma (YAMK)

Ensimmäisiä pistoharjoituksia

Molemmat aloitettiin opiskelu 2012 syksyllä, eli nyt on menossa neljäs lukukausi. Minun sairaanhoitajan opinnot kestää 3,5 vuotta Sannan terveydenhoitajan opinnot 4 vuotta. Harjoittelu jota mennään tekemään on lasten- ja nuortenhoitotyön harjoittelu, joka olisi vasta kuudennen lukukauden, eli kolmannen vuoden kevään harjoittelu. Tämän kevään aikana on tehty lähes kaikki kuudennen lukukauden opinnot (jos ei lasketa minun lääkelaskuja, joita kerran kävin kokeilemassa, eikä menny läpi ja uusintapäivät ei sopineet kalenteriin :D )

Meidän vaihtoa koordinoi ihana kv-koordinaattori Kirsi Tanskanen. Kirsin kanssa ollaan väännetty papereita ja lähetelty sähköposteja suuntaan jos toiseen. Kirsi on reissusta yhtä innoissaan kun mekin ja eilen pidettiin viimeistä palaveria ja nyt alkaa olla kaikki viralliset osuudet tehty ja paperit valmiina.

Olen ollut mukana Karelian markkinointituutroihommissa, tosin ihan liian vähän on ollut niille hommille aikaa. Pääsin kuitenkin kertoilemaan tarinaani koulun nettisivuille, sen voi käydä lukemassa täältä.

Nyt ollaan Sannan kanssa matkalla Tahkolle pääsiäisen viettoon lataamaan akkuja ennen viimeisten Suomessa vietettävien viikkojen panikointia ja niiden miljoonien asioiden hoitoa, joita ei millään olisi voinut aiemmin hoitaa! ;)

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

 -Tiia-

Rakkaat sukulaiset, ystävät ja kaikki muut

Meidän reissuun lähtö kauhistuttaa monia, ymmärrämme kyllä huolen. Mutta emme ole lähdössä matkalle tehdäksemme teidän elämästä vaikeampaa, emmekä tarkoituksella uhkaamaan henkeämme, emme halua ehdoin tahdoin asettaa itseämme vaaraan, emmekä halua kenellekkään mitään pahaa. Miksi sitten lähdemme? Puhtaasti siksi, että nyt on elämämme tilaisuus kokea jotain tällaista. Kun työelämä joskus taas koittaa ja pitää asettua aloilleen, ei kolmen kuukauden reissu ulkomaille ole noin vain järjestettävissä. Enkä usko, että yksikään taho maksaisi apurahaa enää silloin. Nyt jos koska on mentävä.

Kolme kuukautta on pitkä aika, mutta toisaalta kovin lyhyt. Lapset odottavat reissua yhtä kovasti kuin me. Tulemme varmasti ikävöimään teitä kaikkia, eikä matka varmasti ole ruusuilla tanssimista koko aikaa, mutta ei elämä sitä olisi Suomessakaan.

Monilla on myös tarve kertoa niistä karmeimmista matkakokemuksista, mitä on kokenut tai kuullut jonkun kokeneen, kun kertoo, että on lähdössä matkalle. Mistä tämä ilmiö johtuu? Ollaanko me suomalaiset niin negatiivisia vai kateellisia, kun aina pitää maalata seinille ne kauhuskenaariot. Moni on kuollut kotiinsa ja myös tänä talvena Joensuussakin olisi voinut kuolla influenssaan. Emme varmasti onnistu välttymään kaikilta taudeilta tuon kolmen kuukauden aikana, mutta emme tekisi sitä suomessakaan. Kolme kuukautta täysin sairastelematta lasten kanssa on aikamoinen saavutus jo Suomen oloissa. Taudit ovat erilaisia siellä, mutta kyllä, teemme kaikkemme välttyäksemme niiltä ja rokotukset ovat kunnossa.

Joten älkää huoliko, koitamme pärjätä ja teemme kaikkemme, että tulemme takaisin Suomeen entistä parempi vointisina. Tuo kolme kuukautta on myös ainutkertainen tilaisuus viettää aikaa lasten kanssa noin paljon. Jos viettäisimme kesän Suomessa, olisi kesä pitänyt painaa ahkerasti töitä ja lapset olisivat joutuneet hoitoon.


Tää menee sulle ja sulle ja sulle
Ja omistettuna mun koko suvulle
Joillain menee välit
Jotkut lisää siihen tää
Neuvojenne takii en suuntaa karikolle
Minä mutsi faija kolmistaan
Ylä alamäet aina pystyy jaksaa
Ne opetti et kukaan ei oo suurempi sua
Kaikki saman arvosia
Tsiigaa samaa aurinkoa
Ja mitä näitä ajatuksia kätkeä
Kun ei huolenpito toisist vaadi verisidettä
Ei sen kummempaa
Me oltiin vaan ihmisii
Eli peace and one love
Eiks nii

Kuningasidea - Enemmän duoo kun sooloo

Tiia

Kylmästä lämpimään

Sä asut siellä, missä aallot lyö rantaan
ja palmupuut huojuu
Mä oon täällä, missä pakkanen paukkuu
ja viima vinkuu

Tällä viikolla Sanna on puurtanut ahkerasti matkavalmisteluita tehden. Listalla on majoituksen järjestäminen ja lääkkeiden selvittely. Singapore on tosi tarkka mitä lääkkeitä maahan tuodaan ja niitä Sanna on selvitellyt apteekista. Singapore on julkaissut listan, jossa on lääkkeet, jotka tarvitsevat luvan maahantuontiin, meillä ei onneksi ole siihen kuuluvia lääkkeitä, mutta kolmen kuukauden lääkkeitä maahan viedessä pitää hieman varautua selvittämään niitä.

Majoitus

Majoitus. Sitä ollaan pähkäilty ja selvitelty. Huoneistohotelli, jota oli mietitty jäi pois laskuista, koska hinnat oli melko kalliit ja he vaativat 2-3kk ennakkovuokraa. Näkemättä ja tietämättä paikasta sen enempää olisi aika iso riski lähteä tuollaista maksamaan, eikä siihen kyllä edes olisi varaa. Majoituksen on oltava joku kotimajoitus tai huoneistohotelli, mihinkään bungalowiin ei minun ötökkä-/liskokammolla mennä. Pysytään varmaan ajatuksessa, että hommataan ensimmäiseksi viikoksi jostain majoitus ja sitten perehdytään asiaan paremmin paikan päällä. Jos on hyviä vinkkejä antaa, niin mielellään otetaan vastaan!

Massakausi

Pakko myös mainita meidän kovasta uhosta, että oltaisi bikinikunnossa toukokuussa. Yritys oli hyvä, mutta on tainnut kääntyä nämä pari kuukautta ennemminkin massakaudeksi, kuin bikinidieetiksi! :D Molemmat on ahkerasti jaksanut käydä salilla neljä kertaa viikkoon ja pyöräillyt p***e ruvella miljoona kilometriä viikossa, mutta ruokavalio ei taida olla ihan täydellinen. Aina voi vähän ottaa karkkia tai leipää, jos mieli tekee. Ja kun liikkuu paljon, on koko ajan nälkä, vaikka miten koittaa syödä ohjeiden mukaan. No, mutta Malesiassa on kuumaa ja kosteaa, joten ruoka ei toivottavasti maistu niin hyvin ja mikä parasta, karkit ei varmasti ole yhtä hyviä kun Suomessa, joten 3kk karkkilakko voisi toimia!

Kevät tulee hurjaa vauhtia Suomeen ja matkakuume kasvaa. Sää on vielä melko kylmä täällä ja on varmasti vielä toukokuun alussakin aika viileää, kun karistellaan suomen pölyt hetkeksi jaloista. Olen alkanut nähdä jo unia matkasta ja tänään kävin kattelemassa Linnealle uv-suojattua uikkaria.  Kesävaatteita ei taideta paljoa kantaa Suomesta, kun niitä saa sieltä ja hinnat on hieman erilaisia, kuin täällä.





Tiia

p.s Meitä voi seurata myös instagramissa @tiijjama ja facebookissa ryhmä Mammat maailmalla, käykäähän tykkäämässä! :)

Apurahat

Ei onnistuisi meidän reissuun lähtö mitenkään ilman apurahoja, joten pieni mainostus on paikallaan jo nyt.

Ensimmäinen apuraha mitä haettiin oli koulun apuraha vaihtoon lähteville. Koulumme on siis Karelia-ammattikorkeakoulu. Koulu myöntää kaikille vaihtoon lähteville apurahan, apurahan suuruus määräytyy sen mukaan minne matkustaa ja kuinka pitkäksi aikaa.

Toinen suurempi apuraha saatiin Willian ja Ester Otsakorven säätiöltä Säätiö myöntää apurahoja Etelä- ja Pohjois-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntien alueella toimivien ammattiopistojen, ammattikorkeakoulujen ja aikuisopistojen suomalaisille opiskelijoille ulkomailla tapahtuvaan koulutusjaksoon tai harjoitteluun. Hakemukset liitteineen tehtiin netissä ja allekirjoitettu hakemuslomake piti lähettää postitse säätiölle. Tämän apurahan hakemisen kanssa meinasi tulla kiire, kun odoteltiin koulun virallista päätöstä minun vaihtoon lähtemisestä ja sitten vielä harjoittelupaikan allekirjoitusta. Kaikki kuitenkin saatiin hoidettua ajoissa ja myönteiset päätökset saatiin.

Apurahaa haettiin myös Kansan sivistysrahastolta. Tässä pääsin todistamaan jälleen kerran huolimattomuuttani ja olin unohtanut liittää hakemukseen opintosuoritusotteen, joten hakemukseni hylättiin. Kylläpä suututtaa ja harmittaa, kun noin pienestä jäi kiinni, mutta oma vika ja siitä saan itse kärsiä. Sanna sai onneksi sieltäkin apurahan. 

Monesta paikasta on apurahoja saatu, mutta kyllä matkaan meneekin rahaa. Meiltä kolmelta lennot maksoi yli 2300e, joten ei tarvitse miettiä, että mihin nuo rahat käytetään. Meidän jengiltä on myös passit uusittavissa, joten mihinkäs minä olisin sitä kolmatta apurahaa tarvinnutkaan. Ehkäpä sitä oppii huolellisuutta näiden kautta joku päivä!

Mutta pitää olla erittäin kiitollinen jokaisesta eurosta, joka on saatu. Ilman niitä ei olisi voinut kuvitellakkaan reissuun lähtöä. Ja viikot vähenee, enää reilu viis jäljellä! 

Vähän Robinia lopuksi :)

Elämä ajaa ohi kohta
Joten skippaa se kotisohva
Myöhemminkin ehtii lepää
Turha on enää stressii vetää

 Tiia