Asunnosta

Hengissä ollaan täällä savusumuisessa Kuala Lumpurissa vaikka meistä ei olekaan kuulunut hetkeen, pahoittelumme jälleen kerran! On vienyt hektinen arki ja lasten sairastelut totaalisesti mehut näistä mammoista niin illalla kun saa lapset unille niin vie nukkumatti mennessään...

Mistähän sitä edes aloittaisi kirjoittamaan... No jos vaikka ensin tästä meidän kämpästä jos aikajärjestyksessä aletaan tapahtumia kertaamaan :) Elikkäs löysimme asunnon työkaverimme ystävällisellä avustuksella orpokodin läheisyydestä, kävelymatkan päästä. Alueen nimi on Petaling Jaya. Asunto on valmiiksi kalustettu (kalusteiden kunto ei tosin kovin mahtava mutta toimivat) ja talon nimi on Millenium Square Condonium. Talo sijaitsee aivan Asia Jaya juna-aseman vieressä joten kulkuyhteydet keskustaan ja esim lentokentälle ovat loistavat, ydinkeskustaan pääsee 10-15 minuutissa junalla.

Asunnossa on 3 huonetta ja lisäksi keittiö ja olohuone. Vessa+suihku 2 kpl. Talossa on 21 kerrosta ja meidän koti on 11. kerroksessa. Asuntoihin pääsee vain vartioinnin kautta, jossa tulee esittää kulkulupa. Asukkailla omat henk koht kulkuluvat ja vierailijoilla täytyy olla joko oma vierailijalupa tai sitten asukkaan olla mukana joka kerta sisään kirjautuessa. Tiukat säännöt on, mutta se on vaan hyvä niin on turvallinen olo täällä lintukodossa lasten kanssa :) Huippu uima-allas, pieni ilmastoimaton kuntosali, sulkapallokenttä ja lasten leikkikenttä löytyy 2. kerroksesta. Lapset aivan innoissaan uima-altaasta ja äiditkin kun aina millon sinne asti ehditään. Muita palveluita ei olla vielä testattu. Talon alakerrassa on edullinen laajan ruokavalikoiman omaava ravintola, jossa alkuun tuli käytyä aika usein syömässä mutta nyt on siirrytty kokkailemaan itse kotona niin saa lapsetkin syömään jotain muuta, kuin hampurilaisia, ranskalaisia tai pizzaa.

Asunto saatiin vuokrattua ystävien kautta alakerran ravintolan omistajalta ja oltiin onnekkaita siinä, että saatiin edes vuokrattua kahdeksi kuukaudeksi, kun yleensä vuokraavat vain pidemmäksi aikaa. Vuokra koko asunnosta on kuukaudessa n. 600e, sisältäen nettiyhteyden. Vedestä ja sähköstä joudutaan vielä erikseen maksamaan ja jännityksellä odotellaan mitä ne tulee olemaan. Takuuvuokraa maksettiin 200e. Hinnat ei siis ole ihan halvimmasta päästä, mutta näistä palveluista ja sijainnista mielellään maksaakin. Hyvin ollaan asunnossa viihdytty, eikä liskojakaan ole nähty kuin pari korkeasta sijainnista johtuen! ;) Jotakin torakan tyyppisiä nurkissa vilisee ja muurahaiset hyökkää aina, jos ruoan murunenkaan jää pöydälle, mutta toimeen tullaan niitten kanssa.

Kolarissa Langkawilla

Krabille Thaimaaseen päädyttiin pohdintojen jälkeen. Krabilla Aonang oli kulkukoirien valtaama paikka ja biitsi oli todella roskainen. Hyvä esimerkki siitä mitä turismi pahimmillaan voi saada aikaan. Ensimmäisenä iltana Krabilla istuskeltiin Sannan kanssa bungalowin terassilla lasten ollessa nukkumassa. Joku kulkukoira löyttäytyi meidän seuraan ja kävi oven eteen nukkumaan, eikä meinattu uskaltaa mennä sisälle ennen, kuin koira lähtisi. Koira ei kuitenkaan pitänyt kiirettä, joten oli vaan rohkeasti mentävä sisälle, vähän se murisi meille, mutta jäi yöksi pitämään vahtia ovelle. Samaan aikaan kuultiin myös Thaimaan vallankaappauksesta ja yöllisestä ulkonaliikkumiskiellosta. Ei siis liian tylsäksi meidän reissut päässyt käymään..

Seuraava päivä mietiskeltiin mitä tehtäisiin, kun Krabi ei tehnyt vaikutusta. Päädyttiin jatkamaan matkaa Raileylle pitkähäntäveneellä seuraavana aamuna. Aonangilla oltiin siis kaksi yötä. Railaylle saavuttuamme seikkailtiin rinkkojen ja lasten kanssa paikasta toiseen etsien majoitusta, välillä jo taas veneellä paikkaa vaihtaen. Lopulta löytyi majoitus ja lapset saivat toivomansa uima-altaan, joka oli illasta humalaisten brittituristien valtaama. Railaylla mietiskeltiin taas, että kyllä se Langkawi oli näistä vaihtoehdoista paras ja päätettiin olla pari yötä siellä Raileylla ja suunnata takaisin Langkawille loppulomaksi. Matkan pituus oli tällä kertaa tiedossa, joten asennoiduttiin matkustamaan koko päivä.

Kuudelta aamulla lähti pitkähäntävene kohti Aonangia, josta lähti pikkubussi kohti Satunia, josta taas otettiin lautta Langkawille. Bussimatka kesti noin kuusi tuntia ja lautta tunnin. Langkawille päästyämme oltiin kovin iloisia siitä, että päästiin pois Thaimaasta ja löydettiin heti sopivan kokoinen taksi. Taksikuski oli satamassa sisällä tarjoamassa kyytiä ja hyvä hintakin saatiin sovittua, joten mehän otettiin se!

Istahdettiin taksin kyytiin ja ehdittiin ajaa noin kymmenen minuuttia, kun risteysalueella vasemmalta kaartoi eteemme rekka ja taksi ajoi suoraan päin sitä.

Ensimmäinen ajatus oli, kun tajusi että nyt kolahtaa, että tässäkö se elämä nyt sitten oli. Apukuskin paikka ruhjoutui täysin kolarissa ja lasinsiruja oli kaikkialla. Näin poikien olevan pystyssä ja alkavan itkemään kauhusta, mutta Linneaa ei näkynyt missään, nousin ylös ja näin Linnean makaamassa kippurassa taksin lattialla ihan hiljaa. Nostin Linnean ylös lattialta ja Sanna auttoi pojat ja pääsimme pois taksista.

Paikalle kerääntyi paljon ihmisiä ja saatiin monen pyynnön jälkeen joku soittamaan apua. Linnea oli tajuissaan ja vastaili vielä kun jotain kyseli, mutta sitten alkoi oksentamaan todella paljon. Aluksi pelotti, että oksentaako verta, mutta ei onneksi. Oksentelu jatkui todella voimakkaana ja yhtäkkiä Linnea meni elottomaksi. Aloin paniikissa huutamaan, että hän ei hengitä enää. Sanna ja pojat meni myös ihan paniikkiin ja ambulanssi jumitti ruuhkassa, mutta oli jo näkyvissä. Linnea virkosi melko nopeasti ja ambulanssi pääsi vihdoin apuun. Sairaala oli onneksi lähellä ja Linnea pääsi hoitoon. Ensiavussa Linnea nukahteli ja oksenteli, mutta jaksoi myös välillä laulaa Tuiki, tuiki tähtöstä. Lääkäri määräsi pään CT- kuviin ja koko vartalon röntgeniin. Siitä alkoi elämäni pisimmät hetket, tulosten odottaminen. CT- kuvista kävi ilmi turvotusta, eli ilmeisesti painetta otsan alueella ja pientä vuotoa. Linnea oli kuitenkin tajuissaan ja kaikki raajat liikkui, joten hänet voitiin siirtää lastenosastolle jatkohoitoon.

Sairaalassa oltiin kaksi yötä. Välillä oli kovin avuton olo, lääkärit olivat ainuita jotka puhuivat hyvin englantia. Kerran yöllä Linnea alkoi hengittää todella nopeasti ja pulssi kiihtyi, hoitajalle koitin selittää tilannetta, mutta hän ei aluksi ottanut todesta, kun ei ilmeisesti ymmärtänyt mitä tarkoitin. Vieressä oli isä lapsensa kanssa sairaalassa ja mies tulkkasi hoitajalle tilanteen ja saatiin apua. Turvotukset muuttivat päivittäin muotoaan, mutta neiti alkoi toipua ja päästiin pois sairaalasta. Meillä oli lauantaille varattu lennot, joten oli muutama päivä aikaa toipua. Jäätiin majailemaan sairaalan lähelle, jos jonkun voinnissa olisi tullut muutoksia, olisi sairaala ollut äärellään.

Kuala Lumpurissa päästiin vakuutusyhtiön sopimuslääkäriin. Sairaala oli Prince Court Medical Centre, todella hieno yksityinen sairaala. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kenelläkään ei ollut mitään vakavaa ja Linnea pääsi vielä neurologin tutkimuksiin. Neurologi tutki kuvat ja tytön perusteellisesti ja kertoi kaiken olevan kunnossa. Heinäkuun alussa neurologi haluaa vielä nähdä Linnean, jolloin turvotukset ja muut pitäisi olla laskenut. Tällä hetkellä neiti voi hyvin, eikä ole muuta, kuin muutamia mustelmia jäljellä kolarista.

Lähipäivinä kirjoitellaan lisää. Elämä on alkanut rullaamaan hyvin tällää, kun saatiin asunto ja kaikki voi hyvin.


Tiia & Sanna