Ne tekee töitä (opintoja) sen eteen

Melkoisen kiirettä on pitänyt. Kouluhommia on ollut sanotaanko riittävästi. On tenttejä, kirjallisia tehtäviä, ryhmätöitä yms. Sanna on nyt parhaillaan päihde- ja mielenterveyshoitotyön harjoittelussa ja mulla on vielä kaksi viikkoa ennen, kuin meidän harjoittelu alkaa. Koitetaan tehdä tämän kevään aikana ennen vaihtoon lähtöä melkein vuoden opinnot, joten tekemistä riittää. Tulevalle viikolle olen aikatauluttanut itselleni kolme tenttiä, joista ensimmäinen on heti huomisaamuna oleva obstetriikan ja gynekologian verkkotentti.

Millon mammat opiskelee?

No tietenkin silloin, kun lapset ovat nukkumassa. Meillä se saattaa välillä venähtää nuorimmaisen osalta yli kymmeneen, jos ei malta asettua nukkumaan. Kymmenen jälkeen, kun aloittaa tekemään koulujuttuja, niin ei lopputulos välttämättä ole se kaikkein paras. Yöunet on ne mistä pitää karsia, että jäisi aikaa koululle. Hyvin on tottunut pärjäämään viiden tunnin yöunilla. Viikonlopun olin vielä töissäkin, joten tekemisestä ei ole ollut pulaa. Mutta ajatukset ovat jo usein Malesiassa, joten siellä tämä aherrus varmasti palkitaan ja tieto siitä, että ollaan sinne lähdössä auttaa motivoimaan opintoihin eritavalla.

Opinnoista

Sanna opiskelee terveydenhoitajaksi ja minä sairaanhoitajaksi, aloitimme opinnot syksyllä 2012. Opiskellaan Karelia-ammattikorkeakoulussa Joensuussa. Harjoittelu jota lähdetään Malesiaan tekemään on
perhehoitotyön harjoittelu. Jos opinnoissa olisi edetty normaalisti, tulisi tämä harjoittelu vasta vuoden päästä keväällä. Meidän opintosuunnitelmat menee onneksi samalla tavalla nämä kaksi ensimmäistä vuotta, joten molemmille on nyt oikein hyvä sauma lähteä vaihtoon.




Ne tekee töitä sen eteen, valvoo öitä sen eteen  
(Cheek, Ne tekee)


*Tiia*

Ikäviä uutisia orpokodista ja rokotuspäivä

Viime viikolla saatiin kuulla ikäviä uutisia sieltä
orpokodista minne ollaan menossa. Orpokodin johtaja Mr Sivabalan oli kuollut räjähdysonnettomuudessa. Hän oli ainut henkilö johon olimme olleet yhteydessä koko orpokodista ja vastasi aina erittäin ystävällisesti ja lämpimästi viesteihin. Olisimme kovin mielellämme hänet tavanneet, mutta koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee, tämä oli taas muistutus siitä. Sanna sai häneltä viestin vielä silloin samana päivänä, kun Sivabalan oli menehtynyt. Viestissä vielä laittoi, että pian nähdään.

Rest in peace Mr Sivabalan

Tämä toi hieman myös jännitystä meidän vaihtosuunnitelmiin, kun tietenkin alettiin maalailemaan pahimpia skenaarioita mitä siitä voisikaan meidän osalta tulla. Alettiin jo miettiä varasuunnitelmia, jos meidän sinne orpokotiin meno ei jostain syystä olisikaan onnistunut. Onneksi saatiin kuitenkin pian vastaus orpokodista, Mr Sivabalanin siskolta, joka on nyt ottanut ohjat käsiinsä siellä ja suunnitelmat säilyy ennallaan. Hyvä on pientä jännitystä pitää yllä tässä matkan varrella.


Lasten rokotuspäivä

Eilen reissuun lähtö tuli taas konkreettisemmaksi, kun otettiin ensimmäiset rokotukset lapsille. Lapsille ei niinkään mieluinen päivä, vaikka Linnea ressukka oli innoissaan menossa "lokotukseen", kun ei tiennyt vielä ennakkoon mitä se olisi. Lapset sai influenssarokotukset ja hepatiittirokotukset. Leevillä oli vielä hammaslääkäri ennen rokotuksia.
Suhteellisen vähillä itkuilla selvittiin ja molemmat tsemppasi hienosti jätskipalkinnon voimin.

Tiia