lauantai 5. huhtikuuta 2014

Rakkaat sukulaiset, ystävät ja kaikki muut

Meidän reissuun lähtö kauhistuttaa monia, ymmärrämme kyllä huolen. Mutta emme ole lähdössä matkalle tehdäksemme teidän elämästä vaikeampaa, emmekä tarkoituksella uhkaamaan henkeämme, emme halua ehdoin tahdoin asettaa itseämme vaaraan, emmekä halua kenellekkään mitään pahaa. Miksi sitten lähdemme? Puhtaasti siksi, että nyt on elämämme tilaisuus kokea jotain tällaista. Kun työelämä joskus taas koittaa ja pitää asettua aloilleen, ei kolmen kuukauden reissu ulkomaille ole noin vain järjestettävissä. Enkä usko, että yksikään taho maksaisi apurahaa enää silloin. Nyt jos koska on mentävä.

Kolme kuukautta on pitkä aika, mutta toisaalta kovin lyhyt. Lapset odottavat reissua yhtä kovasti kuin me. Tulemme varmasti ikävöimään teitä kaikkia, eikä matka varmasti ole ruusuilla tanssimista koko aikaa, mutta ei elämä sitä olisi Suomessakaan.

Monilla on myös tarve kertoa niistä karmeimmista matkakokemuksista, mitä on kokenut tai kuullut jonkun kokeneen, kun kertoo, että on lähdössä matkalle. Mistä tämä ilmiö johtuu? Ollaanko me suomalaiset niin negatiivisia vai kateellisia, kun aina pitää maalata seinille ne kauhuskenaariot. Moni on kuollut kotiinsa ja myös tänä talvena Joensuussakin olisi voinut kuolla influenssaan. Emme varmasti onnistu välttymään kaikilta taudeilta tuon kolmen kuukauden aikana, mutta emme tekisi sitä suomessakaan. Kolme kuukautta täysin sairastelematta lasten kanssa on aikamoinen saavutus jo Suomen oloissa. Taudit ovat erilaisia siellä, mutta kyllä, teemme kaikkemme välttyäksemme niiltä ja rokotukset ovat kunnossa.

Joten älkää huoliko, koitamme pärjätä ja teemme kaikkemme, että tulemme takaisin Suomeen entistä parempi vointisina. Tuo kolme kuukautta on myös ainutkertainen tilaisuus viettää aikaa lasten kanssa noin paljon. Jos viettäisimme kesän Suomessa, olisi kesä pitänyt painaa ahkerasti töitä ja lapset olisivat joutuneet hoitoon.


Tää menee sulle ja sulle ja sulle
Ja omistettuna mun koko suvulle
Joillain menee välit
Jotkut lisää siihen tää
Neuvojenne takii en suuntaa karikolle
Minä mutsi faija kolmistaan
Ylä alamäet aina pystyy jaksaa
Ne opetti et kukaan ei oo suurempi sua
Kaikki saman arvosia
Tsiigaa samaa aurinkoa
Ja mitä näitä ajatuksia kätkeä
Kun ei huolenpito toisist vaadi verisidettä
Ei sen kummempaa
Me oltiin vaan ihmisii
Eli peace and one love
Eiks nii


Kuningasidea - Enemmän duoo kun sooloo

Tiia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti