Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Elämä Kuala Lumpurissa ei ole ainakaan käynyt tylsäksi ensimmäisten päivien osalta. Eilinen oli aikamoinen seikkailujen päivä. Työpäivän jälkeen illasta otimme taksin ja pyysimme kuskia viemään meidät lähimpään kauppakeskukseen, kuski väitti ettei lähellä ole kauppakeskuksia ja vei meidät johonkin yli puolen tunnin matkan päässä olevaan kauppakeskukseen. Kauppakeskus oli todella kallis Malesian hintatasoon nähden ja ihan liian hieno meidän jengille! Ensiksi käytiin syömässä tosi hienossa ravintolassa, meidän viiden ruoat, juomat ja jälkiruoat teki yhteensä 30e. On kyllä niin luksusta täällä tämä hintataso ruoissa! Tuskin tulee kokkailtua tämän reissun aikana pahemmin.

Orpokodin pojat pelaamassa jalkapalloa

Kun oltiin syöty, lähdettiin vähän shoppailemaan. Oltiin urheilukaupassa ja yhtäkkiä katkesi sähköt koko kauppakeskuksesta. Kauppakeskus pimeni (ulkonakin oli jo ihan pimeää) ja poliiseja ja vartijoita oli kaikkialla. Meitä kehoitettiin olemaan varuillamme, koska kukaan ei tiennyt syytä sähkökatkoon (terroristeja?). Läksimme nopeasti ulos kauppakeskuksesta ja otimme taksin. Tuossa tilanteessa, pimeällä taksikuskit käyttivät tietenkin tilanteen hyödykseen ja eivät suostuneet käyttämään mittaria, vaan pyysivät meiltä 30RM, joka on 6e, mutta kolminkertainen hinta siitä mitä normaalisti maksetaan. Tyydyimme kuitenkin maksamaan sen, koska halusimme vaan äkkiä sieltä pois. Taksikuski oli jotenkin epäilyttävän oloinen ja tälläkään kertaa emme meinanneet löytää hotellille. Matkassa oli hieman jännitystä, että vieköhän hän meidät ollenkaan oikeaan paikkaan. Näissä tilanteissa pitää vielä yrittää olla hyvin korrekti, eikä näyttää lapsille, jos meitä pelottaa, koska silloin lapset olisivat paniikissa. No, perille taas päästiin ja vannottiin ettei kyllä enää tällä alueella liikuta pimeällä. Onneksi enää muutama yö tässä hotellissa ja sitten lähdemme Langkawille ja Krabille hetkeksi lomailemaan ennen, kuin saadaan asunto täältä kesäkuun 1. päivästä alkaen.

Meidän tulevan asunnon uima-altaalta!

Aamusta shoppailtiin lapsille uikkareita ja minulle vihdoin uusi puhelin hajonneen tilalle. Aamupäivällä päästiin tulevan asuntomme uima-altaalle. Yksi orpokodin vapaaehtoistyöntekijä asuu siellä ja hän halusi viedä meidät aamupäiväksi altaalle. Lapset nauttivat täysin olostaan siellä, emmekä malttaisi odottaa, että päästään sinne asumaan. Tänään on ollut tosi kuuma ja hiostava päivä, lähes 40 astetta lämmintä, eikä tuulta yhtään.  Illaksi menimme orpokodille töihin. Orpokodin lapset ovat erittäin hyvä käytöksisiä, he puhuvat englantia melko vähän, joten kommunikaatio on hieman haastavaa, mutta sekin varmasti helpottuu kunhan ollaan pidempään oltu täällä. Lasten taustoja ollaan jonkun verran kuultu ja ne on kyllä hurjaa kuultavaa. Jotkut lapset ovat joutuneet näkemään raakaa väkivaltaa kotona, jonkun isä on potkinut äidin, kun äiti on ollut raskaana ja synnytys on alkanut ennenaikaisesti sen takia... Lapset eivät mielellään puhu noista kokemistaan edes omalla kielellään, useat heistä ovat hyvin traumatisoituneita. Orpokodissa työskentelee aivan ihania ihmisiä

vapaaehtoisina, ihmisiä joilla on kova halu auttaa noita lapsia. Kyllä näitä tarinoita kuullessa miettii, kuinka hyvin asiat itsellä ja meillä Suomalaisilla on.

Linnea leikki orpokodilla meidän kengillä jotain kalaleikkiä

Päivän päätteeksi käytiin vielä kiinalaisessa syömässä ja otettiin äkkiä taksi ettei taas menisi liian myöhäksi, vaikka pimeä kerkesi taas tulla kun olimme hotellilla. Mutta kaikki
hyvin täällä, hengissä ollaan ja nautitaan täysin olostamme. Uima-altaalla mietiskeltiin lasten kanssa, että onko ikävä Suomeen, kenelläkään ei ollut muuten, paitsi kaikkia tärkeitä ihmisiä siellä.



"It always seems impossible until it´s done" -Nelson Mandela








-Tiia-